Perjantai-iltapäivällä lähdimme kauniissa säässä ajamaan Lauttasaaresta itään. Illan pimetessä saavuimme Brändholmenin hylylle, jossa Minä, Harri ja Mikko dyykkasimme. Sitten ajoimme Björkholmenin eteläpuoliseen ennestään tuttuun ankkuripaikkaan yöpymään. Grillasimme makkaroita ja kiikaroimme etelätaivaalla kirkkaana möllöttävää Marsia.
Lauantaiaamuna nostimme ankkurin ja ajoimme Raimo Ragnarille sukeltamaan. Harri otti sukellukselle videokameran mukaan. Raimon jälkeen ajoimme Emäsaloon Chrysantin lahteen. Chrysantilla oli ankkuroituneena toinen, paljon isompi troolari, jonka perään kiinnityimme roikkumaan. Troolarin kyljessä oli aluksi kiinni toinen vene, Murena, mutta se poistui jossain vaiheessa. Laitoimme ruokaa, söimme ja puuhailimme kaikenlaista muuta. Harri osoitteli viattomia ihmisiä videokamerallaan. No meillähän on vene täynnä videokameroita, joten kostin samalla mitalla ja väijyin portaita alas laskeutuvaa Harria oman kamerani kanssa. Tulos ohessa.
Kun alkoi olla dyykkifiilis, menimme veteen. Otin kamerani mukaan ajatuksena saada videota Chrysantista. Koska roikuimme toisen veneen perässä, emme olleet hylyn päällä, mutta naapuripaatista kerrottiin hylyn olevan heidän aluksensa vieressä paapuurin puolella. Otimme heittopoijun mukaan ja uimme ilmoitettuun paikkaan, missä annoimme puntin pudota pohjaan. Laskeuduimme poijuköyttä pitkin ja löysimme merenpohjan. Hylkyä ei näkynyt missään. Kehäetsinnällä poijun ympäri sen lopulta löysimme varsin kaukaa ja siirsimme poijun sen kannelle. Kaiketi hylky oli alunperin ollut naapuriveneeseen nähden heidän ilmoittamassaen paikassa, mutta tuuli oli sittemmin kääntynyt ja vene roikkui aivan eri puolella ankkuriaan. Hylyllä oli onneton näkyvyys, joten videoinnista ei tullut mitään ja jätin kameran kannelle lojumaan ja jatkoin dyykkiä ilman.
Kun dyykit oli dyykattu, irroittauduimme naapuriveneen perästä ja ajoimme takaisin edellisöiseen yöpymispaikkaan, missä hoidimme pakolliset makkaranpaistovelvollisuudet ja menimme nukkumaan. Aamulla ajoimme ulos merelle ja suuntasimme Alcalle.
Murena roikkui Alcan poijussa. Melko epäilyttävän näköisesti, sillä poijuköysi oli hyvin ohut ja he olivat kiinnittyneet niin, että köysi oli lähes pystysuora ja soi viulunkielenä. Me tiputimme ankkurin Alcan pohjoispuolelle ja jäimme suoraan hylyn päälle kellumaan. Aivan Murenan keulan eteen. Minä ja Vode dyykkasimme ensimmäisinä ja melkein heti kun olimme pintautuneet, ankkurimme petti ja jouduimme käynnistämään koneen estääksemme Ann-Benteä valumasta Murenaa päin.
Kävimme siirtämässä ankkurin kauemmas ja sitten Harri ja Mikko dyykkasivat. Tämä oli harvinaisen huono ankkurointipäivä, sillä dyykin aikana ankkuri petti uudestaan. Nyt valuimme kuitenkin Murenan ohi, joten annoimme valua siinä toivossa, että pakko sen on joskus haukata taas kiinni. Viimeistään kun se osuu hylkyyn. Kun jannut pääsivät pintaan, heillä oli aika pitkä uiminen takaisin veneeseen.
Alcan jälkeen nostimme ankkurin ja ajoimme Pentarnille dyykkaamaan siinä toivossa, että löytäisimme huhupuheiden mainostaman hylyn. Se oli kuitenkin puhdasta hakuammuntaa, koska meillä ei ollut sen tarkempia koordinaatteja, kuin että "jossain Pentarnin lähellä". Mitään soutuvenettä isompaa ei löytynyt. Dyykkien jälkeen ajoimme takaisin Lauttasaareen.
Ville, 21.9.2003