Ajoimme Lauttasaaresta Klaus Oldendorffille, jossa ei taas vaihteeksi ollut minkäänlaista poijua. Tiputimme heittopoijun hylkyyn ja ankkurin hylyn tuulenpuolelle ja saimme aikaan ankkurin sijoittelun mallisuorituksen: veneen heijatessa ankkurissa poiju oskilloi pari metriä veneen molemmin puolin pujahtaen puolenvaihdossa veneen keulan ja ankkuriköyden välistä!
Ekalla sukelluksella Timo ja Sami kiinnittivät hylkyyn mehukatin ohuessa narussa. Sukelluksen jälkeen söimme ja harjoitimme yleistä lorvimista ja kun alkoi olla seuraavan sukelluksen aika, oli tuuli muuttanut sen verran suuntaa, että poiju olikin nyt yli sadan metrin päässä. Ankkurin siirto ei tällä kertaa mennyt läheskään niin mallikkaasti kuin ensimmäinen ankkurointi ja saimme yrittää pari kertaa ennen kuin olimme siedettävällä etäisyydellä heittopoijusta ja mehukatista. Emmekä sittenkään erityisen lähellä.
Kun minä ja Stegu olimme sukeltaneet ja Sami ja Timo olivat vedessä, nostimme ankkurin ja heittopoijun ylös jotta pääsisimme lähtemään heti sukeltajien noustua kyytiin. Näin tapahtui, mutta siitä huolimatta pääsimme satamaan vasta puolenyön jälkeen.
Ville, 6.7.2004