Ann-Bente-reissu 27

Viikonloppureissu Porkkalaan

Vuoden 2004 ensimmäinen "oikea" reissu. Reissujen järjestäminen oli alkukesästä ollut vähän nihkeää osin siksi, ettei ollut löytynyt lähtijöitä ja osin siksi, että veneen voimansiirto-ongelmien takia ei oltu viitsitty kovin aktiivisesti lähtijöitä metsästääkään. Nyt saatiin kuitenkin konehuoneen puolella asiat kuntoon ja reissukin järjestyi. Sää vain ei oikein suosinut.

Ajoimme perjantai-iltana Lauttasaaresta Porkkalaan ja ankkuroimme Stor Träskön laguuniin yöpymään. Aamulla ajoimme vesisateessa Sundsborgille sukeltamaan. Sukellukset olivat erinomaisia, mutta jatkuva kova vesisade vähän latisti tunnelmaa. Dyykkien jälkeen ajoimme Träskön itäpuolelle tuulensuojaan syömään ja laiskottelemaan. Sateen takia veneen sisätiloissa alkoi olemaan niin kosteaa, että pistimme kamiinan päälle ja lämmitimme veneen sisäpuolelle kesän, vaikka ulkopuolella ei oikein sellaista ollutkaan.

Iltapäivällä sade viimein taukosi, joten pääsimme kompuroimaan pullot täyteen. Ulkona oli tuuli yltynyt sellaiseksi, että sinne ei ollut enää mitään asiaa, joten sukelsimme Träskön rannoilla. Sitten ankkuroimme taas yöpymislaguuniin, jossa grillasimme makkaraa uutuudenkiiltävällä grillillä, joka oli hankittu kun vanha alkoi olla sen näköinen ruostemöhkäle, että se olisi ihan hyvin voinut olla nostettu jostain hylystä.

Sunnuntaiaamuna tuuli oli rauhoittunut ja ajoimme Klaus Oldendorffille. Klasulla oli kaksi poijua ja koska toisessa oli vahva köysi, kiinnitimme veneen siihen. Poijun paikka vähän epäilytti, koska se oli usean kymmenen metrin päässä GPS-pisteestämme, mutta ajattelimme että ehkä siellä on vain vähän reilummin köyttä ja onhan Klasu iso hylky. Minä ja Vode sukelsimme ensin ja menimme poijuköyttä pitkin alas. Ei löytynyt hylkyä. Poiju oli kiinni siinä isossa verkossa, joka oli toissakesänä kiinni Klasun styyrpuurin laidalla ja nykyään irrallaan pohjassa. Yritimme etsiä hylkyä, mutta 47 metrissä siihen ei ole kovin paljoa aikaa käytettävissä ja kun Vode onnistui vielä sotkemaan kelanarunsa kunnon spagetiksi lähdimme ylös tuoden poijuköyteen kiinnitettyä kelanarutippaleipää köyttä pitkin ylös. Dekossa oli sitten hyvää aikaa selvittää naruhässäkkä.

Sami ja Timo uivat sitten sille toiselle poijulle ja laskeutuivat sitä pitkin. Sen poijun alta löytyi hylkykin. Kun Voden kanssa odottelimme jannuja ylös, tapahtui erikoinen sääilmiö: Erilämpöiset ilmakerrokset taivuttivat valoa sillä tavalla sopivasti, että Eestin rannikko nousi esiin horisontista. Se näkyi melkein yhtä selkästi kuin Suomen rannikko vastakkaisessa suunnassa. Kiikarilla erotti rakennuksiakin.


Vettä suolalla ja ilman

Sunnuntain sää oli ollut tähän asti suosiollinen, mutta nyt lännestä lähestyi uhkaavan näköinen musta pilvimassa ja kaukana lännessä salamoi. Melkein välittömästi Samin ja Timon noustua veneeseen taivaan portit aukesivat. Vettä tuli todella miehekkäästi kun ajoimme takaisin saaristoa kohti. Saaristoon päästyämme sade oli lakannut ja aurinko paistoi taas pätkittäin. Porukka ei ollut innostunut tekemään enää toista dyykkiä, joten lähdimme ajamaan Helsinkiä kohti.

Ville, 5.7.2004