Lähdimme perjantai-iltana ajamaan Lauttasaaresta länteen tarkoituksena tehdä reissu Porkkalaan. Saavuimme perille illan pimeydessä ja olimme liian energisiä ajaaksemme suoraan Träskön laguuniin yöpymään, joten ajoimme sukelluskohteen päälle tekemään yödyykin. Kohde ei ollut ihan tavanomainen yödyykkikohde, vaan Klaus Oldendorff. Klasulla ei edelleenkään ollut poijua, joten käytimme heittopoijua nousu- ja laskeutumisköytenä ja ankkuroimme veneen niin, että se jäisi lähelle poijua kellumaan. Meillä oli tuolloin käytössä uusi itsesyvyyttävä hiettopoijun paino, jolla ei ollut vielä omaa kohoa. Niinpä jouduimme käyttämään poijun kohona tummansinistä fendaria, jonka löytäminen sysimustan meren pinnalta yön pimeydessä lisäsi hommaan hieman haastetta.
Kelluessamme Klasun päällä jokseenkin täydellisen rasvatyynessä yössä meille heräsi ajatus, että mitäs me tästä mihinkään Träsköön yöpymään. Ajetaan länteen läpi yön, niin ollaan aamulla Eiralla. Ei kun tuumasta toimeen. Aikomuksena oli, että neljä jannua ajaa vuorotellen tunnin parin vuoroissa, mutta käytännössä päädyimme sitten kuitenkin kahden hengen vahteihin, koska hereilläpysyminen on niin paljon helpompaa kun on joku, jonka kanssa voi lörpötellä. Koska yö oli täysin tyyni, ajoimme Klasulta suoraan länteen avomerta pitkin.
Pari tuntia ajettuamme Jussarön merivartioasema kutsui meitä VHF:llä. Yritimme vastata, mutta kutsu vain toistui, joten oli selvää, että merivartioasema ei kuule lähetystämme. Se oli eka kerta, kun eteen tuli tarve käyttää VHF:n lähetystä, joten sen toimimattomuus ilmeni vasta nyt. Myöhemmässä debuggauksessa ilmeni, että ongelma oli luurin liittimessä olevan tangenttijohdon nastan hapettuminen, joka oli helposti korjattu, mutta siihen hätään piti keksiä nopeasti jotain ennen kun merivartijat lähettävät veneen perään. Kysyimme kännykällä numeropalvelusta Jussarön merivartioaseman puhelinnumeron ja soitimme sinne. Halusivat varmistaa, että emme ole ulkomailta tulossa.
Jussarön kohdalla puikahdimme mereltä saariston sisään väylälle ja aamun sarastaessa kiinnityimme Eiran poijuun ja menimme nukkumaan. Tavi oli myös paikalla. Aamupäivällä herättyämme teimme dyykin. Meri oli edelleen täydellisen tyyni. Ann-Bente ja Tavi kelluivat samaan hylkyyn kiinnitettyinä täysin kaoottisesti absoluuttisessa pläkässä, joten ne kävivät välillä uhkaavan lähellä toisiaan. Niinpä irrtottauduimme poijusta ja siirryimme Tavin kylkeen kiinni. Siinä laittelimme ruokaa ja söimme. Virpi kävi lokkimassa Tavilta nitroksia tankkiinsa.
Tehtyämme toisen dyykin Eiralla irrottauduimme Tavista ja lähdimme ajamaan itään päin. Edelleenkään ei käynyt tuulenhenkäystäkään. Meri oli aivan peilityyni. Ajoimme ulkona merellä itään Jussarön eteläpuolitse ja sitten suuntasimme Estille. Siellä teimme vielä iltadyykin auringonlaskun aikoihin ja lopuksi ajoimme illan pimentyessä Porkkalanselän yli Träskön laguuniin, johon ankkuroiduimme yöpymään.
Sunnuntaiaamuna ajoimme taas Klaus Oldendorffin päälle, missä kelluimme koko päivän ja teimme kaksi dyykkiä. Tuuli oli edelleenkin jokseenkin olematonta, vaikkei ollutkaan ihan niin absoluuttisen nollassa kuin lauantaina. Jälkimmäisellä dyykillä Extreme Dyyksonit minä ja Stegu uimme Klasun kölin ali suunnilleen takaruuman kohdalta. Klasun pohjan ja merenpohjan välissä on juuri ja juuri sukeltajanmentävä rako. Päästyämme laivan ali, huomasimme olevamme laivan kyljen ja partaalta roikkuvan troolin välissä jumissa, joten käännyimme perää kohti ja uimme laivan kylkeä seuraten kunnes trooli loppui. Iltapäivällä nostimme ankkurin ja ajoimme takaisin Lauttasaareen.
Ville, 7.9.2003