Ajoin veneen Lauttasaaresta Porkkalaan lauantai-iltana sunnuntain reissua varten. Ankkuroin Träskön laguuniin ja tein yödyykin. Dyykin jälkeen ajattelin siirtää veneen vähän kauemmas rannasta, sillä tuuli oli pohjoisesta ja olin ajanut lahden pohjukkaan sen verran syvälle, että jos tuuli yltyisi yön aikana ja ankkuri valuisi, niin rekaamisvaraa oli pelottavan vähän ennen kuin ranta olisi tullut vastaan. Kone ei käynnistynyt. Startteri ei inahtanutkaan. Akku oli kuitenkin lähes täysi, joten jossain oli mitä ilmeisimmin sähköinen ongelma.
Vietin puoli yötä sulakkeita tarkistaen, ohjaamon verhoilua purkaen ja jännitteitä mittaillen. Virtalukko antoi eri asennoissaan jossain määrin mystisiä mittaustuloksia, mutta koska mulla ei ollut aavistustakaan, mitä napoja sen kuuluisi missäkin avaimen asennossa kytkeä, en voinut olla varma siitä, mitä napoja oikosulkemalla sen saisi starttaamaan (multa puuttuu ajoneuvovarkaan peruskoulutus). En oikein uskaltanut lähteä arpomaankaan, koska en halunnut vahingossakaan oikosulkea akkua kokonaan, mikä olisi saattanut hyvinkin hitsata ruuvimeisselin kiinni kokeiltaviin nastoihin. Nastajärjestyksen selvittäminen mittailemallakaan ei ollut helppoa, koska johtojen toiset päät olivat konehuoneessa ja toiset ohjaamossa ja olin veneessä yksin. Lisäksi olin totaalisen väsynyt kun olin hyvän osan yöstä purkanut ja jälleen kasannut ohjaamon panelointeja päästäkseni erilaisiin paikkoihin käsiksi. Niinpä siirsin venettä kauemmas rannasta varppaamalla ja painuin pehkuihin vetämään parin tunnin yöunet.
Aamulla kyselin VHF:llä, että olisko lähistöllä ketään ystävällistä sielua, joka voisi hinata mut sivistyksen pariin. Lähes vieressä oleva Porkkalan merivartioasema vastasi ja lähetti veneen hätiin, joka veti Ann-Benten Merikylän laituriin, jossa sukeltajaporukka jo odotteli ja katseli ihmeissään Ann-Benten saapumista hinausköyden jatkeena. Porukasta löytyi sen verran ajoneuvovarkaan kykyjä, että kone saatiinkin ruuvimeisselistartattua konehuonesta käsin melkein saman tien ja lähdimme liikkeelle. Pohjoistuuli oli sen verran kova, ettemme viitsineet lähteä Klasun päälle keikkumaan, joten valitsimme ekaksi dyykkikohteeksi Rigelin.
Sukelluksen jälkeen laitoimme Rigelin päällä ruokaa ja söimme ja havaitsimme tuulen sen verran tyyntyneen, että Klaus Oldendorff rupesi houkuttelemaan. Niinpä rosvostarttasimme taas koneen ja ajoimme tekemään päivän toisen dyykin Klasulle. Käristyvää ruuvimeisseliä sääliäksemme leikkasimme kuparijohdosta sopivan hyppylanganpätkän starttausta varten. Klasulla oli ihan siedettävä keli ja dyykkaaminen sujui mukavasti. Poijua ei ollut edelleenkään, joten suoritimme tavanomaisen heittopoiju-ankkurointi-rumban. Sukellusten jälkeen ajoimme Porkkalaan - edelleen hyppylankastartilla. Siellä porukka poistui kyydistä.
Olin sen verran väsynyt päivän sukellustan ja edellisen yön valvomisten jälkeen, etten viitsinyt illalla lähteä silmät ristissä ajamaan venettä takaisin Helsinkiin. Ruoriinnukahtamisen riski olisi ollut yksin ajaessa varsin korkealla. Niinpä jäin Porkkalan laituriin nukkumaan yön yli ja maanantaiaamuna ajoin takaisin Lauttasaareen.
Ville, 10.9.2003