Lähdimme perjantaina liikkeelle Lauttasaaresta kohti Söderskäriä. Noin puolivälissä matkaa taivas repesi auki ja niskaamme rojahti kaikkien sateiden äiti. Vettä tuli niin paljon, että ohjaamosta ei meinannut nähdä veneen keulaan asti. Onneksi emme olleet liikkeellä avoveneellä.
Sade kuitenkin lakkasi aika pian ja melkein yhtä äkisti kuin oli alkanutkin. Emme kuitenkaan ajaneet Söderskäriin, koska tuulensuunta ja sääprofeettojen aamuksi lupaama tuuli olivat sellaisia, että sieltä ei löytyisi hyvää suojaista ankkuripaikkaa. Ajoimme sen sijaan Pirttisaaren ja Bastön väliseen laguuniin, jossa olimme yöpyneet kerran ennenkin. Grillasimme makkarat ja painuimme pehkuihin.
Aamulla sitten ampaisimme yöpymispaikastamme Söderskärin ohitse Alcan hylyn päälle sukeltamaan. Alcan poiju oli varattu - siinä roikkui Nereid - joten laskimme ankkurin. Dyykkien jälkeen murkinoimme ja sitten nostimme ankkurin ja lähdimme ajamaan itään kohti Gunvoria hyvin tyynessä säässä. Itse kylvimme auringonpaisteessa, mutta pohjoisessa mantereen päällä näytti hyvin synkältä. Ajon aikana näimme erikoisen sateenkaaren: aurinko oli hyvin korkealla, joten sateenkaaresta oli näkyvissä vain loiva horisonttia nuoleva pätkä.
Emme olleet ihan varmoja Gunvorin koordinaattiemme tarkkuudesta, joten oli epäselvää, olisiko GPS:n mukaan tiputettu poiju lähelläkään hylkyä. koordinaatit kuitenkin osoittautuivat kelvolisiksi, sill poijun paino möllötti Gunvorin etummaisen ruuman pohjalla. Joona, Leena ja Max löysivät Gunvorin perän lähistöltä meren pohjasta jonkun paljon Gunvoria isomman kipon ankkurin. Sukellusten jälkeen ajoimme pohjoiseen ja jäimme Björkholmenin eteläpuolelle ankkuriin, missä suoritimme perinteiset makkaranpaistorituaalit ja painuimme pehkuihin.
Sunnuntaiaamuna ampaisimme Björkholmenin ympäri Martalle dyykkaamaan. Dyykit sujuivat oikein mukavasti ja totesimme väitteet Martan huonosta näkyvyydestä suuresti liioitelluiksi. Näkyvyyttä oli oikein mukavasti ja minä ja Vode teimme dyykin lopuksi vielä yhden kierroksen hylyn ympäri luonnonvalolla lamput sammutettuina. Dyykattuamme nostimme ankkurin ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä.
Helsingin edustalla dyykkasimme vielä hylky-X:n ja sitten lähdime kotiin päin. Mereltä näimme Suomenlinnan yli viisi valtavankokoista raakatakiloitua mastoa Kruunuvuorenselällä matkalla kohti Kustaanmiekkaa. Ihmettelimme, että onko noin isoa täystakiloitua viisimastoista purjelaivaa olemassakaan, joten ajoimme Kustaanmiekan edustalle odottelemaan sen ilmestymistä esiin. No kusetukseksihan se osoittautui. Kyseessä oli moderni risteilylaiva, jossa oli mastot enemmän tai vähemmän koristeina. Mastot eivät olleet raakatakiloituja, vaan kussakin oli monta paria ylisuuria saalinkeja, joiden tarkoitus oli selvästikin antaa kaukaa katsoen vaikutelma raakatakiloidusta mastosta. Oikeasti mastot olivat bermudatakiloituja ja kaikki purjeet olivat rullapurjeita. Tultuaan ulos Kustaamiekasta, laiva nosti... ööh siis rullasi osan purjeistaan auki. Silmämääräinen arvio purjepinta-alasta suhteessa laivan kokoon antoi ymmärtää, että täysin purjein se saattaisi ehkä jotenkuten säilyttää ohjailunopeuden ilman konevoimaa. Radioliikenteen perusteella päättelimme laivan nimen olevan Windsurf.
Lopuksi ajoimme Lauttasaareen. Maakrapujen kertoman mukaan Stadissa oli koko viikonlopun satanut kissoja ja koiria. Me olimme sitä perjantain megaryöpsähdystä lukuunottamatta kylpeneet auringonpaisteessa lähes koko ajan.
Ville, 18.9.2003