Uffe-keikasta veneen talvitelakointia edeltävänä keskiviikkona on näköjään muodostunut perinne. Jo vuodesta 2002. Lähdimme Larusta ajamaan ensin Melkin ja Pihlajasaaren välistä ulos tsekkaamaan, millainen mylläkkä ulkona on jos vaikka pääsisi jollekin paremmalle kohteelle. No saarten ulkopuolella tuuli puhalsi 13 m/s ja allokko oli sen mukainen, joten kiersimme sitten vaan Pihjalasaaren ympäri ja ajoimme Uffelle. Uffen päälläkin puhalsi ihan sama tuuli, mutta Pihlajasaari ja ulommat pikkusaaret suojasivat sitä allokolta, joten paikka oli siedettävä.
Tiputimme heittopoijun hylkyyn ja yritimme etsiä ankkurille sopivaa paikkaa, että vene jäisi kellumaan poijun lähelle. Aunkkuriointi meni melkoiseksi sähellykseksi. Ensimmäinen yritys jätti veneen niin paljon poijun pohjoispuolelle, että olimme aivan liian lähellä laivaväylää. Siispä koukku irti pohjasta ja uusi paikka. Korjasimme liikaa. Nyt vene kellui kaukana kaukana poijun eteläpuolella. Kolmas kerta toden sanoo ja kolmannella ankkuroinnilla pääsimme lopulta siedettävälle etäisyydelle poijusta. Tuuli pyöri sen verran, että etäisyys vaihteli melkoisesti.
Näkyvyys hylyllä oli paljon huonompi, kuin edellisen vuoden keikalla. Hylky oli kuitenkin tallella ja mutainen vesi lisäsi puuhaan haastetta. Mitä huonompi näkyvyys, sitä isommalta hylky tuntuu. Potkurin luona pohjassa oli kummallinen kirkkaan veden kupla. Siellä näki ihan mukavasti.
Sukellusten jälkeen ajoimme takaisin Lauttasaareen ja seuraavana viikonloppuna Ann-Bente talvitelakoitiin, joten tämä jäi vuoden 2003 viimeiseksi reissuksi.
Ville, 13.10.2003